top of page

@korkeammalle

Olen jo muutaman vuoden ajan kuvannut erilaisia portaikkoja ajatuksenani koota kuvista laaja portaikkogalleria otsikolla "korkeammalle". Instagram sopii tämän gallerian paikaksi hyvin vaikka en vielä tiedä millaisen muodon kuvat lopulta saavat. Jotain materiaalista lopulta syntyy, vaikka en vielä tiedä mitä.

Teemana @korkeammalle on jatkumoa vuonna 2003 Taideteollisen korkeakoulun Arabian tiloihin asettamalleni teokselle "Higher/Korkeammalle/HögreUpp", jossa keltaiset teräksiset tikkaat nojailivat pitkin Taideteollisen korkeakoulun tiloja. Teos oli esillä ympäristötaiteen seminaarin Fermentation yhteydessä.

Korkeammalle yrittäminen sopii erityisen hyvin oppilaitokseen, jossa opiskelijat, tutkijat ja opettajat kerääntyvät saman asian äärelle. Kaikki pyrkivät osaamisessaan korkealle. Kertoohan jo termi korkeakoulu olennaisen. Teema toimii hyvin myös Taideteollisen korkeakoulun ulkopuolella, muissa kouluissa ja oppilaitoksissa, työelämässä tai vapaa-ajan toiminnoissa. Harrastaminenkin voi olla tiukkaa korkeammalle yrittämistä.

Kysymys on tavoitteiden asettamista, niiden saavuttamista ja myös epäonnistumista. Oma kiinnostukseni tähän teemaan on heräsi kun tajusin, että opiskelu Taideteollisen korkeakoulun kaltaisessa paikassa oli kollegiaalisen yhdessä opiskelun ja työskentelyn lisäksi myös tiukkaa kilpailua. Paikka auringossa vaatii kovan työn ja lahjakkuuden lisäksi myös kykyä kilpailla.

Erikorkuiset tikkaat korkeakoulun käytävillä tarjosivat käytävillä kulkeville symbolisia haasteita. Korkeimmat tikkaat taisivat olla haasteista kiinnostavin, sillä ne hävisivät Kipsarin kupeesta parempaan käyttöön.

Vuosia myöhemmin seurasin omien poikieni tanssituntia. Tunnilla pojat päätyivät ohjaajan rohkaisemana kilpailemaan siitä, kuka hyppää korkeimmalle. Yksi pojista pettyi kovasti, kun ei pystynyt muiden kanssa samoihin korkeuksiin. Jäin pohtimaan tuota hetkeä ja siirsin sen videona poikien omaan tanssiesitykseen. Lavalla pojat kokoontuivat monitorin ympärille katsomaan videolta yksittäisen pojan hidastettua hyppyä, kuvaa korkealle yrittämisestä.

"Hei isä!" ApinaFest 2016, Stoa, Helsinki

Ryhmässä toimiessamme olemme väistämättä muiden katseiden ja arvioinnin kohteena. Kuinka tuo tilanne meihin vaikuttaa? Katsokaa kuinka korkealle minä hyppään! Antaisitte minun hypätä rauhassa. Ryhmän merkitys yksittäisen oppilaan oppimisessa ymmärretään nykyisin hyvin ja se nähdään voimavarana. Näin se parhaimmillaan toimiikin. Entäpä ne haasteet, joita ryhmässä touhuaminen tuo tullessaan? Emme ole kaikki sosiaalisesti taitavia tai vertaisarviointia hyvin kestäviä.

Korkeammalle voi pyrkiä monella eri tavalla. Itseään kehittämällä ja haastamalla. Muiden olkapäille nousemalla tai vaikka muita kampittamalla. Pitäkäämme kaikki huoli siitä, että konstimme ovat oikeita ja kestävät kriittisen arvioinnin. Eniten minua kuitenkin kiinnostaa se, kuinka me pyrkimyksemme itse koemme? Kuinka löydämme itsellemme sopivat portaat tai muuta välineet korkeammalle kapuamiseen, paremmaksi tulemiseen. Osaammeko olla tukena muille heidän pyrkimyksissään. Mitä jatkuva korkeammalle yrittäminen meille tekee? Länsimainen elämäntapamme on kovin estetisoitunutta ja tuntuu, että vuorelle on kiivettävä vaikka sen rinteille jälkeemme jääkin vain valtavasti roskaa.

Entä onko lopussa edessä liukuportaat taivaaseen vai kompurointi alimpaan helvettiin? Keskityn nyt kuitenkin pohtimaan tätä maanpäällistä vaellustamme. "Kiipeä vain, alhaalla tavataan."

Single Post: Blog_Single_Post_Widget

©2018 by Antti Hämäläinen. Proudly created with Wix.com

bottom of page